Kuulostelen, missä kohti ruumistani suru tuntuu, miten se puristaa rintaani. Ja sitten sanon: Tervetuloa. Katselen tunnettani kaikessa rauhassa, ajattelen että se on pilvi joka hitaasti liukuu sivummalle. Mutta se jättää sateena jälkeensä voimansa.

Yksi kestosuruni on suru siitä, mitä teemme luonnolle. Sanon surulle tervetuloa. Suru on eräs rakkauden muoto. Otan surun voiman käyttööni, kun etsin tapoja toimia luonnon ja ihmisten puolesta.