Paasto on matka kohti sovitusta ja sovintoa. Syvimmillään se alkaa siitä, että pyydän toisilta anteeksiantoa ja olen itse valmis sanomaan: ”minä annan sinulle anteeksi”. Voinko sanoa myös niin itselleni? Sovinto Jumalan kanssa, sovinto elämän kanssa, sen arvaamattomuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta huolimatta, sovinto toisten kanssa ja itseni kanssa, siihen minua kutsutaan. Anteeksiantaminen on yhteyden säilyttämistä sen yli ja siitä huolimatta mitä on tapahtunut. On mahdollista katsoa kaikkea olemassa olevaa sovinnon etsimisen hengessä.