Aloitus

Huolien ja murheiden painaessa tulee tunne, kuin kulkisi pimeää tunnelia. Täydellistä pimeyttä siellä ei kuitenkaan ole, jos turvaamme Jumalaan. Kenties toisessa suuaukossa näkyykin kirkas valo ja sen myötä onnellinen ulospääsy vaikeasta tilanteesta.

 Raamatunteksti

 Sinuun minä turvaan – osoita laupeutesi jo aamuvarhaisesta! Sinun puoleesi minä käännyn – opeta minulle tie, jota kulkea. Herra, pelasta minut vihollisteni käsistä! Sinun luonasi olen turvassa. (Ps 143:8-9)

 Kuva

Kirjoitus

Psalmissa 143 liikutaan eri aikaulottuvuuksissa. Juuri nyt käsillä on hätä. Rukoilija kokee voimiensa olevan kerta kaikkiaan lopussa. Karun nykyhetken vastapainoksi rukoilija mielellään muistelee menneitä aikoja (jae 5), jolloin kaikki oli paremmin, sillä silloin Jumala antoi pelastustekojen tapahtua. Myönteisen menneisyyden ja ahdistavan nykyhetken ääreltä rukoilija katsoo tulevaisuuteen. Vaikka hätä on suuri, rukoilija jaksaa vielä luottaa siihen, että tunnelin päässä kajastaisi valoa, jos vain Jumala sallii käänteen tapahtua.

Rukous

Herra, minun sydämeni on raskas. Vastoinkäymiset painavat. Surua on vaikea kestää. Sinä tuot lohdun murheeseen. Sinä lievität kivun. Sinä kuivaat kyyneleet ja nostat pääni pystyyn. Sillä sinä olet rakkaus keskellä vihaa, toivo keskellä epätoivoa, ilo keskellä murhetta, luottamus keskellä turvattomuutta. Aamen.
Marjaana Kanerva: Aika virtaa – Sana kantaa (2007)

Kirjoittaja: Marko Marttila