Ostin kerran alennusmyynnistä leveälierisen huopahatun. Ajattelin pitää sitä hautajaisissa. Muutama kerran hattu on kulkenut mukanani auton takapenkillä, mutta päähäni en ole sitä pistänyt. Kellään muulla ei näytä olevan hattua… Suurin syy hatuttomuuteen on kuitenkin pelko tulla syytetyksi turhamaisuudesta.  Liian koree, sanois joku.

Olen kasvanut sisälle kristilliseen perinteeseen, jossa vältetään olemasta näyttävä. Syntiähän se on. Sen sijaan, että olisi edustava, tulisi pukeutua nöyryyteen, vaatimattomuuteen ja rakkaudellisiin tekoihin. Kumpi lienee siis parempi: hatun kanssa vai ilman?