Asenteet maassamme ovat koventuneet vuoden aikana. Julkinen keskustelu on kärjekästä ja sosiaalinen media tuo esiin pinnan alla vellovan vihan. Vihapuhe loukkaa ja satuttaa. Se vahvistaa ennakkoluuloja, rakentaa muureja ihmisryhmien välille ja lisää pelkoa.

Vihapuhe on erityisen huolestuttavaa siksi, että sanoista voi tulla tekoja. Puhe muuttuu väkivallaksi. Siksi vihapuheelle ei pidä antaa sijaa eikä valtaa.

Vihapuhe ja viharikos eivät kuitenkaan ole vain meidän aikamme ilmiöitä. Jeesuksen kärsimyshistoria on tästä esimerkki.

Jeesuksen vangitsemisen jälkeen häntä vartioivat miehet pilkkasivat ja löivät häntä.  Kuningas Herodes ja hänen sotilaansa kohtelivat Jeesusta halventavasti ja tekivät hänestä pilkkaa. Golgatalla hallitusmiehet ivasivat ristiinnaulittua Jeesusta. Myös paikalla olleet roomalaiset sotilaat pilkkasivat häntä. Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistäkin herjasi Jeesusta.

Sen sijaan ”kansa seisoi katselemassa” ja oli hiljaa. Suuri enemmistö ei noussut vastustamaan tapahtunutta. Pari tuhatta vuotta myöhemmin ihmisoikeustaistelija Martin Luther King sanoi: ”Pahinta ei ole pahojen ihmisten pahuus vaan hyvien ihmisten hiljaisuus.”

Pitkänäperjantaina vihan kohteena on Jumalan Poika, joka naulitaan ristille. Jumala sallii rakkaan Poikansa joutua häväistyksi, pahoinpidellyksi ja ihmisten hylkäämäksi. Ristillä näkyy viha ja pahuus, jonka Vapahtaja saa osakseen tältä maailmalta. Mutta vielä selvemmin näkyy hyvyys ja rakkaus, jolla Vapahtaja vastaa pahuuteen. Jeesus ei vaadi kostoa. Hän pyytää Isäänsä antamaan pahantekijöille anteeksi.

Pitkäperjantai ja pääsiäinen kertovat, että rakkaus voittaa vihan. Elämän voimat ovat kuoleman voimia väkevämmät.