Varjele matkalaisia
Rukoushetki ArkistoLähetä meidät matkaan. Anna pysähtyä ja levähtää.
”Varjele matkalaisia, ruumiin ja sielun vaaroilta, Ohjaamaan itse meitä käy, ei selvää suuntaa aina näy” Virsi 597: 2
Useimmissa autoissa roikkuu etuikkunalla jokin pieni esine; arpakuutiot, nyrkkeilyhanska, suojelusenkeli, ikoni ja joissakin maissa näkyy myös Koraanin ensimmäinen luku kultakehyksissään.
Kun asetuimme tänne Itä-Afrikaan pari vuosikymmentä sitten ja aloimme ymmärtää swahilia, meitä alkoi pian ihmetyttää miksi aina rukoillaan matkalaisten puolesta. Myös jumalanpalveluksen yleisessä esirukouksessa matkalaiset mainitaan kaikkien muiden apua tarvitsevien joukossa.
Mutta eikö nuo pienet esineet heilumassa autoissamme kerro myös tarpeesta saada varjelusta, voimaa tai edes hyvää onnea matkoillemme. Elämä on matka. Sen kulkemiseen tarvitsemme enemmän kuin onnea ja tuuria. Aina ei näy selvää suuntaa, silloin tarvitsemme Jumalaa oppaaksemme.
Isämme, kulje kanssamme kaikkialla minne matkamme viekin. Näytä suunta, varjele ja hidasta matkaamme kun on tarpeen. Ohjaa yli vuorten, pimeiden laaksojen, vihreiden nurmien ja tulvivien vetten. Anna matkallemme kanssakulkijoita, matkatovereita. Isä, anna rakkauden ohjata matkaamme niissä tienhaaroissa, jossa emme itse ole varmoja suunnasta. Aamen