Jäämerellä vaahtoaa. Lähdemme matkaan pimeällä. 120 km edessä. Vene on pieni kahdenistuttava. Keulaan kiinnitetty valonheitin navigoi merta, kun etsimme parasta ajoväylää. Kaukana rannalla näkyy pieni valopiste. Isäntäni on lähtenyt meitä mopolla saattamaan ja ajaa rantaviivaa pitkin. Vene heittelehtii ja paiskautuu kerta toisensa jälkeen aaltoja vasten. Painan pääni polviin ja tarraudun molemmin käsin edessäni olevaan kahvaan. Pelko iskee sisuksiin ja hoen loputtomasti Isä meidän-rukousta. Vihdoin aamuyöstä ajamme rantaan ja lepäämme muutaman tunnin poromiesten kämpällä. Vaivun kovalla lavitsalla levottomaan uneen rukoillen.