Kotijärven jää on ollut tänä talvena niin vahva, että sinne on voitu aurata väylä luistella ja liikkua potkukelkalla. Lähdin helmikuun kuutamosäässä  jäälle talven hiljaisuuteen tähtikirkkaan taivaan alle potkukelkallani. Kelkka kulki, ylläni tähtikirkas taivas ja kirkas kuu valaisi taivaan lamppuna ympärilläni olevaa talvista luontoa.

Tunsin pienuuteni ja samalla turvallisena Jumalan suuruuden ja väläyksen Hänen kaikkivaltiudestaan. Olisin viipynyt siinä sisintäni hoitavassa hiljaisuudessa pidempäänkin, mutta pakkanen nipisteli varpaita ja poskiani. Palasin sinne vielä kahdesti, mutta sää oli toisenlainen. Toisena iltana sumu peitti saaret ja rannat ja kuu paistoi pilviverhon takaa kuitenkin luoden valoaan.