Leipä on arkinen ravintomme, jota syömme päivittäin. Ennen leipä leivottiin kotona ja taikinan päälle piirrettiin ristinmerkki. Leipään suhtauduttiin lähes pyhänä asiana – muistaen kenties niitä aikoja, jolloin leivästäkin oli pulaa. Elämässä voimme miettiä, mikä ravitsee meitä ja mikä vie meiltä voimia. Mistä saamme oikeaa ravintoa, sitä rukiista leipää? Kauppojen leipähyllyjen runsauden keskelläkin tunnemme sielumme nälän, jota eivät tämän maailman herkut ravitse. Jeesus on sielumme leipä, oikea ravinto. Hänet nautimme evankeliumin sanassa, rukouksessa ja Pyhässä ehtoollisessa. Hän tulee meihin, voimaksemme ja pyhyydeksemme. Hänestä osallisina sielumme nälkä ja jano katoavat.