Taivasten valtakunnassa on tilaa. Nuotta on valtava. Silmäkoko on niin pieni, ettei pieninkään sintti pääse sieltä karkuun. Silti verkko ei repeä. Se kestää. Se kokoaa yhteen.

Voisiko kirkkomme olla kuin nuotta, joka kokoaa yhteen? Eritavoin uskovat, uskossaan epävarmat ja varmauskoiset. Olisimme kylki kyljessä. Liki toisiamme.

Silloin kiiltäväkylkinen lohi ja punasilmäinen särki olisivat yhtä arvokkaita. Samassa satimessa. Kiistelemättä toisarvoisista. Sillä loppujen lopuksi me kaikki olemme yhtä.