Siunauksia ropisee
Sade ropisee suloisesti luostarin peltikattoon. Vietämme Hyvin yksinkertaista retriittiä. Tämä retriitti on tarkoitettu erityisesti nuorille aikuisille, olemme osan ajasta hiljaisuudessa, mutta osan aikaa työskentelemme ja keskustelemme yhdessä. On turvallista olla juuri sitä mitä on, pohtia ääneenkin elämän syvimpiä kysymyksiä.
Luostarissa on ollut kevään mittaan monenlaista siunausta. Huhtikuun lopulla ekumeeniseen ”ekoretriittiin” tuli koolle joukko eri kirkkokuntiin kuuluvia ihmisiä, joita yhdisti huoli luomakunnasta ja tarve miettiä, miten kirkkojen ääni voisi kuulua voimallisemmin ekologisessa keskustelussa.
Viikonlopun kokonaisuuteen kuului ortodoksinen pieni vedenpyhitys läheisen Mustalammen rannassa. Pyhitettyä vettä kuljetettiin maljassa myös luostariin. Vaelsimme kulkueena läpi luostarin samalla kun isä Harri pirskotti vettä siunaten huoneet ja ihmiset.
Toukokuulla, kirsikankukkien keskellä, vietettiin luostarin puutarhassa toukosiunaus. Eläkeliitto on elvyttänyt tämän vanhan tavan pysähtyä keväällä siunaamaan kylvötyö ja maaseudun elämä. Luostarissa toukosiunaus sai hieman uusia muotoja; siunasimme mm. salaatin ja tillin siemenet, jotka kylvettiin kasvimaahan. Ja samalla tuli siunattua hiljaisuuden viljelymme.
Eräs iso siunaus ropisi luostariyhteisölle, kun saimme kesäkanttoriksi Kasperin. Monipuolisen muusikon myötä yhteisön musiikkielämä on noussut uuteen kukoistukseen – ja mitä vielä kuullaankaan kesän mittaan!