Illan rauha ja hiljaisuus
Rukoushetki ArkistoJumala, anna hetkiä, jolloin läsnäolosi saa tilaa meissä.
Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä. Mark. 1:35
Vienan-Karjalan matkamme viimeisen yön nukuimme Jyskyjärvellä kotimajoituksessa. Olimme saaneet kokea vieraanvaraisuutta: kylpeneet, syöneet ja keskustelleet. Ilta oli kulunut ja yön hämäryydessä lähdin vielä kävelemään ja katselemaan yön usvassa uinuvaa kylää. Halusin hetken olla yksin rauhassa. Aurinko oli laskenut ja punersi taivaan, jota vasten ortodoksikirkon torni piirtyi kylän toisella laidalla. Joesta nouseva usva loi tunnelmaa rannassa oleville taloille, veneille ja joidenkin saunojen piipuista nousi savu yötaivaalle. Rauhaa rikkoi vain joidenkin pihoissa vahtivien koirien haukunta.
Siunasin kyläläisiä, meitä ja matkalla kohtaamiani. Oli hyvä tulla nukkumaan yökasteen kostuttamalta pihamaalta sisälle minulle laitettuun vuoteeseen.
Anna, että ymmärtäisimme hiljaisuuden, hiljentymisen ja rukouksen merkityksen sisäisen rauhan lähteenä. Aamen.
Messu luostarissa 10.11. klo 13. Kirkkokahvit. Pappina Pauliina Kainulainen