Kun elämässä tulee vastaan suuria menetyksiä tai perusturvallisuus järkkyy, voiko silti löytää sisäistä rauhaa? Onko se mahdollista tällaisena aikana?

Hyvä uutinen, ilosanoma, on että juuri sisäistä rauhaa ja tyyneyttä myrskyn keskellä Jumala haluaa meille lahjoittaa. Kunpa vain osaisimme avautua kokemaan tätä tyyneyttä!

Elämme paastonaikaa, valmistautumisen aikaa suureen juhlaan, jossa Jeesuksen tie vie kärsimyksen ja kuoleman kautta ylösnousemukseen, uuteen elämään. Jeesuksen elämänkaari heijastelee samaa kaarta kuin hänen opetuksensa rukouksesta: Jeesuksen seuraaminen on tie elämästä kuoleman kautta elämään.

Opetuksillaan ja elämäntavallaan Jeesus valotti meille elämänasennetta, jossa ihminen harjaantuu päästämään irti ahtaan arkimielensä eli nykykielellä egonsa vankilasta. Arkimielemme on se osa meistä, joka niin salamannopeasti huolestuu ja joutuu pelon valtaan. Tai joka loputtomasti murehtii menneitä, ja murehtii saman tien tuleviakin.

Jeesus opastaa: ”Joka kadottaa elämänsä (egonsa), löytää sen.” Hän löytää elämän mielen satakertaisesti, hän saa kosketuksen syvällä sisimmässään kohdattavaan Jumalan Hengen runsauteen, rauhaan ja iloon.

Kristityn elämä on vehnänjyvän tie elämästä kuoleman kautta elämään, satoa tuottamaan.

Armoahan elämän uudistumisen lahja on. Miten tällaiselle armolle ja kohtaamiselle voisi avautua?

Hiljaisen rukouksen apuvälineitä

Kristillisessä uskossamme on aina kulkenut hiljaisen rukouksen tärkeä perintö. Kyse on syvästä hengellisyydestä, joka koskettaa koko olemustamme ja muuttaa sitä perustavanlaatuisesti. Kyse on mielenmuutoksesta, metanoiasta, jossa arkimielemme avartuu laajemmaksi, kokonaisemmaksi. Tällaiseen mielenmuutokseen eli kääntymykseen Jeesus kehotti (ks. esim. Mark. 1: 14-15). Paastonaika on oikein hyvä aika mietiskellä ja toteuttaa mielenmuutosta omalla kohdallaan.

Hiljaiseen rukoukseen ei aina ole helppo laskeutua ja asettua omassa arjessaan. Tässä muutama apuväline:

* Tee itsellesi kotialttari johonkin rauhalliseen nurkkaukseen kodissasi. Se voi olla hyvin yksinkertainen ja omannäköisesi. Sille voit asettaa esimerkiksi kukkia, Raamatun, ikonin tai jonkin sinulle rakkaan esineen tai kuvan. Voit sytyttää kynttilän kun asetut alttarisi ääreen ja hengittää muutaman kerran syvään. Pelkästään kotialttarisi näkeminen muistuttaa sinua rukouksen ihanasta mahdollisuudesta, yhteys Jumalaan on aina auki, huokauskin riittää rukoukseksi.

* Voit myös lähteä Luojan luontoon hiljentymään ja rukoilemaan. Rukous voi olla aivan sanatonta. Ruumiisi rukoilee, kun hengität raikasta ilmaa tai kun katselet kaunista järvenselkää. Kevään ensimmäisten merkkien ihmettelevä tarkkailukin muuttuu kiitosrukoukseksi. Jos haluat, voit tehdä kävelystäsi kiitollisuuskävelyn: mieti kulkiessasi kiitosaihe jokaiselle sormellesi!

* Luontokävelyllekin voi ottaa mukaan jonkin lyhyen raamatunlauseen, tai vaikka yhden sanan Raamatusta. Sitä voi rauhassa mietiskellä kulkiessaan, kuulostella mitä tunteita ja ajatuksia se herättää ja tuoda ne kaikki rukouksessa Jumalalle. Kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja, Jumalalta ei tarvitse eikä kannata piilotella mitään. Hän tuntee meidät luotunsa joka tapauksessa läpikotaisin – ja silti hän rakastaa meitä äärettömästi.

* Tällaisena myllerryksen aikana voi myös kokeilla kristillistä mietiskelevää rukousta. Se on ikiaikainen apuväline löytää sisäisen rauhan lähteille. Siitä enemmän kohta.

* Tämä paastonaika tarjoaa aikaa lukea hyvää hengellistä kirjallisuutta. Hengellinen lukeminen saa olla hidasta: aina kun kohtaa puhuttelevan ajatuksen, voi laskea kirja syliinsä ja ”märehtiä” lukemaansa kaikessa rauhassa.  Tutki kirjahyllyäsi: jokin vanha tuttu hengellinen opas voi avautua uudessa elämänvaiheessasi uudella tavalla. Voit myös vaihtaa kirjoja ystävien kesken.

* Kuka internetissä viihtyy, voi etsiä sieltä rukouselämään sisältöjä. Myös Luostariyhteisömme kotisivuilla ja facebookissa tarjoamme näinä viikkoina materiaalia hengellisyyden tueksi.

Kristillinen raamattumietiskely

Yksi tapa löytää Raamatusta, tuttua tutummistakin kohdista, uutta ammennettavaa, kulkee nimellä

Kutsu rukoukseen Sanan äärellä

Valitse ensin lyhyt Raamatun kohta, esimerkiksi jonkin raamatunlukuoppaan avulla. Tai voit alkaa lukea vaikkapa Markuksen evankeliumia pienissä pätkissä.

Asetu sitten rauhalliseen rukouspaikkaasi, hengittele hetki ja seuraa näitä ohjeita:

Viivy Jumalan läsnäolossa.

Pyydä, että ajatuksesi ja koko olemuksesi saavat suuntautua Häneen.

Lue Sana useaan kertaan.

Kertomustekstissä: Astu itse näyttämölle mielikuvien ja aistien avulla. Mieti, millainen on se maisema, jossa kertomus tapahtuu. Mitä näet, mitä kuulet, mitä haistat? Mikä vuorokaudenaika on ja millainen sää? Keitä ihmisiä näet ympärilläsi? Kuka itse olet ihmisten joukossa? Jos mahdollista, keskustele tekstin henkilöiden kanssa, erityisesti Jeesuksen kanssa.

Muussa tekstissä: Ole rauhassa sen kohdan, lauseen tai sanan kanssa, joka nyt pysäyttää ja kutsuu.

Mitä Jumala tässä puhuu?

Mihin hän sinua kutsuu?

Mikä sinua erityisesti koskettaa?

Päätä rukoushetkesi tietoisesti, esimerkiksi Isä meidän -rukoukseen.

Rukoushetkesi jälkeen varaa vielä pieni hetki. Pohdi, mitä rukouksessasi tapahtui. Nousiko esiin jokin mielikuva, tunne tai sana? Kirjoita ne muistiin itsellesi.

Saat ajatella, että Jumala puhuu sinulle suoraan, Sanansa välityksellä. Ehkä sellaisen kohdan välityksellä, joka herättää sinussa tunteita: iloa tai ärtymystä tms. Tai jonkin muiston tai oivalluksen kautta. Ja vaikka rukoushetkesi jälkeen tuntuisi, että mitään ei tapahtunut, ole levollinen – voi olla että jotain tapahtui sinussa syvällä tasolla ja kantaa hedelmää vasta myöhemmin.

Rukous ei koskaan ole suorittamista. Se on olemista Rakastetun, Jumalan, lähellä, tuntui miltä tuntui.

Hiljainen rukous

Erästä kristillisen mietiskelyn muotoa kutsutaan nimellä keskittävä rukous, mutta nimitykset eivät ole kovin tärkeitä. Tällaisessa rukouksessa on kyse siitä, että rukoilijassa on herännyt kaipaus vähentää sanoja ja viipyä enemmän hiljaa Jumalan kasvojen edessä.

Tämäntyyppisessä hiljaisessa rukouksessa ei mietiskelyn kohteena ole edes Raamatun sana, vaan rukoilijan koko olemus yksinkertaisesti suuntautuu Jumalaan/Kristukseen. Hiljaisuudessa ajatukset pulppuavat mieleen, mutta ei se mitään, rukoilija voi tyynesti todeta, miten mieli vaelsi taas johonkin muualle, päästää ajatuksesta irti ja palata suuntautumaan Kristukseen. Rukoushetki koostuu tällaisesta irti päästämisestä ja palaamisesta keskukseen, Kristuksen lähelle.

Avuksi voi valita itselleen rukoussanan, ”pyhän sanan”, jota hiljaa mielessään toistelee. Sen tulee olla lyhyt, yksi tai enintään kaksi sanaa. Esimerkiksi Jeesus, Herra armahda tai Tässä olen. Rukoussana ei ole mantra, vaan sen on tarkoitus auttaa pysymään suuntautuneena Jumalaan. Jos mieli tyyntyy niin että rukoussanakin jää tarpeettomana pois, hyvä niin.

Jos maltat istua hiljaa paikallasi tällaisessa rukouksessa esimerkiksi 20 minuuttia, saatat rukoushetkesi loppupuolella havaita, että ajatusten rumba on laantumaan päin. Mutta vaikka näin ei kävisi, voit tyynesti todeta Jumalalle että ”tällainen tämä rukoukseni nyt oli” ja palata levollisesti muihin puuhiisi.

Tällainen mietiskely pitkäjänteisesti harjoitettuna voi olla tie kestävämpäänkin tyyneyteen elämän myrskyissä. Mutta Jeesuksen seuraamisen tie ei automaattisesti merkitse ”ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa”. Se on vehnänjyvän ja palvelemisen tie. Seuraavat kolme lausetta kuvaavat, miten perusinhimillisten tarpeiden vastaista mietiskely pohjimmiltaan on. Kuitenkin kaiken pohjalla on niin syvä turvallisuuden tunne, että nämäkin tavoitteet tulevat mahdollisiksi:

Päästän irti turvallisuuden tarpeestani.

Päästän irti arvostuksen ja kiitoksen saamisen tarpeestani.

Päästän irti kontrollin ja hallinnan tarpeestani.

Tätäkin on sisäinen vapaus, että minua ei enää hetkauta suuremmin ihmisten moitteet eivätkä kiitokset. Kun turvani on Jumalassa, minun ei tarvitse etsiä turvallisuutta esimerkiksi kuluttamisesta tai ripustautumisesta toiseen ihmiseen. Kun päästän irti ylimitoitetusta elämäni hallinnan tarpeesta, en putoa tyhjyyteen, vaan Jumalan syliin.

Tällaisella rukoustavalla on siis yhteytensä myös ihmiskunnan suurimpiin kysymyksiin, kuten miten voisimme vapautua ylikulutuksesta ja palata kunnioittamaan luonnon tasapainoa.

Ehkä koronaepidemia havahduttaa meitä miettimään miten voisimme toteuttaa siirtymän kohtuullisempaan, omavaraisempaan ja kaikessa yksinkertaisuudessaan onnellisempaan yhdessä elämisen tapaan? Vaikeillakin asioilla voi olla annettavaa, vaikkapa viisautta rakentaa toisenlaista tulevaisuutta.

Tänä paastonaikana on tärkeää, ettei seuraa jatkuvasti tiedotusvälineitä ja täytä mieltään vain uutisvirralla. Kohtuus on siinäkin hyve. Sen sijaan voi ajatella, että meille on annettu tämä vauhdin hiljentämisen aika, jotta ymmärtäisimme paremmin, mikä elämässä on olennaista. On hyvä pitää yhteyttä läheisiin, on hyvä kuulostella, mitä omalle suhteelle Jumalaan kuuluu.

Sisäinen rauha ei ole mahdottomuus tänäkään aikana. Ehkä tämä on alkusoittoa sellaiselle ajalle, jossa Jumalan valtakunta saa valaista maailmanmenoa ja uudistaa sitä. Jumala voi tehdä ihmeellisiä asioita, ja sinä voit rauhassa katsella hänen töitään.

 

Siunausta sinulle arkesi keskelle, kärsivällisyyttä ja voimaa omalla tielläsi Jeesuksen ihmeellisessä seurassa!

Voimallinen Kristus ympäröiköön sinut suojeluksellaan!

Pauliina Kainulainen