Ei kenenkään tarvitse enää surra köyhyyttään,
taivasten valtakunta on kaikille avoin;
ei kenenkään enää tarvitse itkeä syntejään,
anteeksiantamuksen valo on noussut haudasta;
ei kenenkään tarvitse pelätä kuolemaa,
Herran kuolema on tehnyt kaikista vapaat.

Tämä vanha pääsiäisrukous on Hippolytos Roomalaiselta – sen tunnelmissa tervehdys luostariyhteisöstä! Vietämme täällä hyvin pienellä joukolla pääsiäisyön messun, siinä muistamme rukouksin koko yhteisöämme, ja koko kansaamme, ihmis- ja luomakuntaa kaiken kärsimyksen keskellä. Sinuakin.

Millainen onkaan oma pääsiäisretriittisi ollut, Herran kuolema ja ylösnousemus on sinulle vapaus. Tai vaikka juhla tuntuisi kovin erilaiselta tänä vuonna, Herran kuolema ja ylösnousemus on sinulle elämän lupaus.

Luostarin kappelissa olemme kääntäneet kulkuerististä näkyviin ylösnousemuspuolen. Se heijastelee itäisen ikoniperinteen ajatusta: haudasta noustessaan Kristus vetää mukanaan Aadamin ja Eevan, siis koko ihmiskunnan kohti pelastusta. Kiitetään ja iloitaan siitä!

Itäisin ikonein ja läntisin rukouksin siunataan toisiamme tänä pyhänä yönä. Ja tästähän pääsiäisen pitkä juhla-aika vasta alkaa.

Tämän tervehdyksen rukoukset ovat rikassisältöisestä kirjasta Rukousten kirja arkeen ja juhlaan (Kirjapaja 2012). Seuraava rukous on Kaisa Raittilalta. Sen myötä siunausta juhlaasi ja arkeesi luostarin rauhasta!

Kun olen väsynyt ja nälissäni, kaukana kotoa ja vailla päämäärää,
tulet kaatuvien seinieni keskelle,
katsot minua niin kuin rakasta ihmistä ja sanot:
Missä kuljitkin, nyt olet tässä. Se riittää.
Ristisi varjossa taitat leivästä palan ja jaamme viinin.
Jos olin jotakin vailla, tulen kylläiseksi.
Kaikki on anteeksi annettu, sinä sanot.
Jo tänään olet kanssani paratiisissa.