Joskus kaikki voimat ovat lopussa. Näkökyky on kaventunut ja mielestä unohtunut, millaisten vaikeuksien läpi Jumala on kansaansa ja minuakin auttanut. Millaiset esteet hän on vierittänyt pois. Silloin voin avata Raamatun tai muistojeni kiitoskirjan. Tie on ollut ummessa, joskus se on päättynytkin. Olen ollut umpikujassa.

Muistelen kiitoksen kirjan sivuilta, mistä on selvitty. Luen pienistä asioista, jotka ovat olleet hyvin. Alan nähdä kuljettua polkua, kokonaisuutta. Kiitoksen kautta selkenee arki, kiitoksen kautta avautuu taivas.