HELMIKUU 2024

 Hiljaisuuden retriitti tarjoaa pienimuotoisen kurkistuksen luostarielämään. Retriittiin tullaan monestakin eri syystä ja kaikki syyt ovat sallittuja. Retriittiin voi tulla, jos tarvitsee syystä tai toisesta kunnon irtioton arjesta ja sen velvollisuuksista ja haasteista. Retriitti voi tarjota mahdollisuuden päästä hetkeksi irti stressistä ja turhista, mieltä painavista huolista. Tulla voi henkiseen lepoon ja mielen rauhoittumiseen, mutta retriitti on myös paikka, jossa voi tutkiskella hieman syvemmin omaa hengellistä tilaa ja omaa suhdetta itseä suurempaan. Hiljaisuuden retriitissä on aina tarjolla mahdollisuus kokea pyhän kosketus ja syventää omaa, henkilökohtaista suhdettaan jumalaan.

Hiljaisuuden retriittejä on monen sisältöisiä, mutta yhteistä kaikille on se, että niissä ei oteta aktiivisesti kontaktia muihin tai puhuta toisten kanssa. Aivan hiljaa ei kuitenkaan olla, sillä hiljaisuuden katkaisevat säännöllisin väliajoin järjestetyt rukoushetket, joissa lauletaan ja usein myös lausutaan rukouksia tai muita tekstejä ääneen.

Rukoushetkien lisäksi retriitissä on yleensä ohjaajien pitämiä virikepuheita ja mahdollisuus kahdenkeskiseen keskusteluun ohjaajan kanssa. Lisäksi retriittiin kuuluu sekä omaa, hiljaista aikaa että muuta yhteistä, ohjattua toimintaa. Ohjatun toiminnan määrä, käytetyt metodit ja sisältö vaihtelevat ohjaajien oman osaamisen ja mieltymysten mukaan. Itse ajattelen, että mikään yksittäinen metodi ei ole toista parempi vaan kyse on ajoituksesta, siitä mikä juuri siinä elämän tilanteessa ja hengellisessä vaiheessa puhuttelee. Joskus retriitti, jossa rukoushetkien välillä ei ole muuta ohjelmaa ja rukoushetketkin vedetään minimalistisella kaavalla voi tuntua juuri sopivalta ja tämän tyyppinen retriitti antaakin ehkä eniten tilaa omille tunteille ja mielen liikkeille. Toiseen elämäntilanteeseen ja mielentilaan voi sopia retriitti, jossa ohjelmaa on enemmän aina maalauksesta pyhään tanssiin ja aikaa omalle hiljaisuudelle jää melko vähän. Jossain tilanteessa taas henkilökohtaisesti ohjattu retriitti, jossa käytetään paljon aikaa itsekseen tehtävään raamatun tutkimiseen ja pohdiskeluun voi olla juuri se oikea.

Oma tapani ohjata retriittiä on jossain edellisten välimaastossa. Pyrin siihen, että ohjattua ohjelmaa on riittävästi, mutta ei liikaa ja osallistujille jää myös omaa aikaa. Punaisena lankana retriiteissäni ovat rauha, meditatiivisuus ja pienimuotoinen toiminnallisuus ja symboliikka. Olen mieltynyt kelttiläisiin rukouksiin ja meditatiivisiin Taize-lauluihin. Otan mukaan kuitenkin myös Raamatun tekstejä ja virsiä, mutta teen sen retriitin teemaan sopivalla tavalla ja valitsen virsiä, jotka ovat ihmisille yleensä entuudestaan tuttuja. Sisällytän retriitteihini aina myös jonkin verran toiminnallisuutta, mutta lähinnä pienimuotoisten, kehollisten tai ulkona tehtävien harjoitusten avulla.

Hannele Kasslin-Pottier