Monet suuret ajattelijat ovat sanoneet, että olemme aina lopulta yksin tässä äärettömässä universumissa. Yksinäisyys on myös eräs tämän ajan kuva. Yksinäiset, hylätyt vanhukset. Yksinäiset nuoret ja lapset. Kouluterveyskyselyt kertovat tästä karua kieltään. Yksinäiset parisuhteessa. Yksinäiset hengellisesti, ilman yhteisöä ja sen turvaa.

Yksinäisyyden karu sisar on hylätyksi tuleminen. Opetuslapset ilmestysvuorella saivat kokemuksen, jota tuskin kenelläkään on ollut. Ja juuri tällaisten suurten tunteiden kokemusten jälkeen tyhjyys ja yksinäisyys kolkuttavat jo ovella. Mutta heitä ei sittenkään hylätty, eivätkä he jääneet yksin. Kun he nostivat katseensa, he eivät nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen…