Tyttären koira (husky) on opettanut minulle uusia asioita. Aikaisempi koiranpelko on muuttunut ystävyydeksi ja jopa lämpimäksi huolenpidoksi tätä nelijalkaista otusta kohtaan. Husky ei hauku, vaikkakin eilen illalla vähän haukahtikin. Saapuminen mummolaan sai sen eilen aivan hurjan riemun valtaan: koira juoksenteli ympäriinsä ja hypähteli onnesta.

Ihmisten etääntyessä toisistaan moni on löytänyt kissasta tai koirasta uskollisen ystävän. Monesti tällainen ystävyyssuhde antaa molemmille osapuolille sen, mitä he kaipaavat: rakkautta, lämpöä ja turvaa. Raamatun tekstit eivät kohtele näitä lemmikkejä kovin hyvin. Voisiko koira tai kissa sittenkin olla Jumalan huolenpidon lähettiläs?