Rukoushuokauksia

Mitä huono huokaa? Lapsuudenkodissani viljeltiin tätä sanontaa, jos joku vaikka huomaamattaan huokaisi. En tiedä sanonnan alkuperää, mutta tänä talvena se on tullut useinkin mieleen. Ehkäpä se sopii myös tähän taitekohtaan, jossa siirrymme paastonaikaan, katumuksen ja itsetutkistelun aikaan.

Talvi 2020 on tuntunut raskaalta. Omassa elämässä on ollut menetyksiä, ja lisäksi näin kummallinen talvi herättää isoja kysymyksiä siitä, mihin suuntaan ilmastomme on menossa. Ja miten luonto selviää näin nopeista muutoksista? Koko luomakunta huokaa (Room. 8: 22).

Näinä päivinä norppaemot alkavat synnyttää kuuttejaan luostarinkin lähivesillä. Toivottavasti ne löytävät pienokaisilleen edes jonkinlaista suojaa. Luostarikin sai toimia tukikohtana yhdelle porukalle reippaita vapaaehtoisia, jotka kolasivat apukinoksia norpille.

Toisaalta huokaaminen liittyy Raamatussa rukoukseen. ”Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla…Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin.” (Room. 8: 26)  Maaralan Laurin erään kirjan nimi on Huokaa rukous. Siteeraan Lassea:

”On ihme, että voi rukoilla ja joku kuulee. Rukous ei paljon vaadi. Huokaus riittää. Nostat katseesi ylös, kumarrat pääsi, seisahdat hetkeksi tai istut alas. Olet keskellä rukousta. Joku huokaa jo sinussa, kun herkistät korvasi.”

Jeesus huokasi parantaessaan kuuron miehen (Mark. 7: 34). Huokauksessa on jotain parantavaa. Vähän niin kuin vanhassa karjalaisessa äänellä itkun perinteessä, johon huokailu myös kuuluu. Syvä hengitys rauhoittaa mieltä. Äänellä itkun perusajatus on, että vaikeatkin tunteet puetaan kauniin ja lempeän itkukielen sanoiksi, ja suru saa virrata sisältä puhdistavana ulos.

Tuhkakeskiviikko johdattaa paastonaikaan, katumuksen eli mielenmuutoksen aikaan. Ihminen saa olla Jumalan edessä juuri niin keskeneräinen ja rikkinäinen, niin huono kuin on, mitään ei ole tarpeen peitellä. Tätä todellista ihmistä Kristus rakastaa ja tahtoo uudistaa. Mielenmuutoksen suunta ei ole jämähtää katsomaan menneitä virheitään, vaan suunta on eteenpäin. Jumalan Henki huokaa puolestamme ja uudistaa meitä hiljaa sisältäpäin.

Pauliina Kainulainen

Kuva: Vepsäläinen itkijänainen. Copyright: Madis Arukask, 2005. CC BY-SA 4.0