Kohtasin aamuhämärissä tuntemattoman naisen, jolla oli tuntematon koira, jonka hänelle oli jättänyt tuntematon koiran omistaja. Koirasta ei ollut tietoja: ei sukua, ei ikää eikä omistajaa. Pentu ei ollut kelvannut kenellekään ja nytkin se oli jätetty tuntemattomiin käsiin. Se juoksi iloisesti vastaan kuin kysyäkseen: otathan sinä minut?

Jumalalta emme ole hukassa, hän tuntee juuremme, sukumme ja geenimme. Jumalalle emme ole ylimääräisiä. Hän on luonut meidät ja hänen me olemme ja hänelle me kuulumme.