Kun alakulo hiipii mieleen, käytän vanhaa ja ylen määrin yksinkertaiselta kuulostavaa keinoa torjua sitä: kiitollisuutta. Lähden kävelylle luonnon keskelle ja keksin kulkiessani jokaiselle sormelle kiitollisuuden aiheen elämästäni. Kiitos että näen kaiken tämän kauniin; kiitos että maailmassa on hyviä kirjoja...

Kenties jatkan vielä varpaillekin!