Luostariyhteisössä on käytetty ajoittain illan rukoushetkessä seuraavaa hengityksen tahdissa hiljaa toisteltavaa rukousta. Ehkä se sopisi pieneksi paastonajan harjoitteeksi?

Kun hengität sisään, lausu mielessäsi:  Jumala, kiitos tästä päivästä.
Kun hengität ulos, lausu: Kaiken keskeneräisen jätän Sinun käsiisi.

Morbacka Kaarinassa oli viehättävä yhteisö, jossa asui pitkään muiden muassa Anna-Maija Raittila. Morbackan kappelin oven yläpuolella riippui yksinkertainen pahvikyltti, johon oli tekstattu: Olemme keskeneräisiä.

On jotenkin armollista, että saa aina olla keskeneräinen. Mietin, voiko ajatella, että Jeesuskin oli keskeneräinen, kun hän pelkäsi lähestyvää kärsimystään ja kuolemaansa? Uusimman käännöksen mukaan Oliivimäellä, Getsemanen puutarhassa ”Jeesusta alkoi ahdistaa”.

Tämä aika jota elämme, ahdistaa monin tavoin. On lohdullista, että Jeesus on rinnalla ahdistuksessa. On hyvä suunnata mielensä häneen, jakaa hänen tuskaansa, mutta muistaen, miten taustalla jo häämöttää aamun valo. Me keskeneräiset kuljemme kohti pääsiäisen ilojuhlaa.

Ylösnousemuksen juhla tulee, sitä ei voi perua mikään.  Siunattua paaston matkaa, keskeneräiset vaelluskumppanit!

Pauliina Kainulainen