Joskus on vaikeaa löytää itselleen hengellistä ohjaajaa. Jokaisen lähellä on kuitenkin yksi: luonto. Luonnossa liikkuessa aistit ja vaistot herkistyvät. Oman elämän asioihin saa hieman etäisyyttä ja suhteellisuudentajua.

Koko olemuksellaan voi havahtua siihen, miten jotain unohtunutta palaa – taju siitä miten kuulumme yhteen kaiken luodun kanssa. Mieli rauhoittuu ja kiitollisuus viriää.