Meidän maailmassamme yksi vahva viestinnän muoto on erilaiset ”some-kanavat”. Osassa niistä ” kasvottomat anonyymit” kommentoivat asioita usein karkealla, ivallisella ja vastapuolta loukkaavalla tyylillä ajattelematta vastaanottajaa ja miten se häneen vaikuttaa. Olen joitakin kommentointeja joskus lukenut ja miettinyt, mistä tuo kaikki kertoo. Olen ajatellut, että sanat saavat elinvoimaansa vihasta, katkeruudesta, pettymyksestä ja pohjattoman yksinäisyyden ja hyljätyksi tuntemisen kokemuksesta. Mikä voisi tehdä railon tähän itseään ruokkivaan kirjoittelutyyliin.

Satunnaisena lukijana koen, että kirjoittelun takana on pelko ja se kasvattaa pahan paljoutta. Pahaan vastataan pahalla, joka kasvattaa pahan muuria. Tätä kutsutaan myös synniksi, joka erottaa meidät toisistamme ja Jumalasta. Tähän maailmaan Kristus syntyi ja hän voi murtaa koston voiman ja pelon muurin. Jeesus ei rukoillut muuten vain tuota rukousta ennen ristiinnaulitsemistaan. Me tarvitsemme häntä ja hänen apuaan.

Mielen ja sielun suojelu tarvitsee Jumalan turvallista ja varmaa läsnäoloa ja rukous on se voima, joka murtaa riippuvuutemme ja muuttaa ajattelumaailmamme pahankylvämisen tarpeesta.