Muista minua!, saattaa ystävä pyytää kun sairaus tai muu hätä ahdistaa. Tai kun pitkä ero on edessä. Lupaat: muistan sinua rukouksissani. Toisen kerran itse pyydät hädissäsi: Muista minua! Tai jos et tohdi ketään ihmistä lähestyä tällä pyynnöllä, aina voit lähestyä Jumalaa.

Saarnasin Joensuussa Rantakylän eloisassa Tuomasmessussa 17.3.2019. Siis toisena paastonajan sunnuntaina. Näiden ajatusten kanssa toivottelen siunausta ja syvyyttä paaston matkallesi! Luostaripappi Pauliina

Muista minua! Nuo sanat löytyvät myös tämän pyhäpäivän Psalmista 25: Herra, sinä olet laupias, muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttäsi.

Muista minua!, kaipaa moni yksinäinen suomalainen. Voisiko tämän paastonajan yksi piirre olla, että pysähdyn, raivaan hieman tilaa monilta puuhiltani, ja otan yhteyttä johonkuhun yksinäiseen ihmiseen. Pieni tekstari, puhelu tai oikein pistäytyminen voi merkitä toiselle paljon – se kertoo että joku muistaa ja välittää.

Muista minua!, huutaa köyhä ihminen köyhässä maassa. Häneltä puuttuu elämän perusasioitakin, mahdollisuuksia turvalliseen koulunkäyntiin, työn antamaan omanarvontuntoon tai terveydenhoitoon. Jos osaisin elää hieman yksinkertaisemmin, ehkä voisin jakaa enemmän omastani hänen kanssaan.

Muista minua!, huokaa luomakunta. Maapallon luonnon tasapaino järkkyy, ihminen vie kohtuuttomasti elintilaa linnuilta, hyönteisiltä ja isommiltakin eläimiltä. Muistanko minä toisia lajeja kun teen arkisia valintoja siitä, miten lomailen, mitä syön, mitä ostan tai jätän ostamatta? Muistammeko että metsä on paljon enemmän kuin rahapussi ihmisten loputtomien tarpeiden tyydyttämiseksi?

Eri maissa lapset ja nuoret alkavat saada ääntään kuuluviin, he haluavat muutosta niin että luomakunnan tasapaino voisi alkaa korjaantua ja heidän tulevaisuutensa näyttäisi valoisammalta kuin nyt. Mitä muuta ovat koululaisten ilmastolakot kuin huuto: Muistakaa meitä nuoria!

Paastonaika on hyvää aikaa miettiä tällaisia perustavia elämäntapavalintoja. Lisäksi lähestyvät vaalit, ne tarjoavat yhden mahdollisuuden tehdä teko paremman tulevaisuuden puolesta.

Muista minua!, pyytää myös Jeesus. Paaston polulla kuljemme hänen seurassaan välillä pelottavienkin jyrkänteiden reunalla.

Jeesus on seuraajilleen esikuva myös rukoilijana. Hän opetti koko olemusta ravistelevaa, mielenmuutoksen rukousta. Se merkitsee sitä, että koettaa luottavaisena jättää huolensa ja pelkonsa Jumalalle, päästää niistä irti. Tällainen rukous on avautumista sille elämän syväulottuvuudelle, jossa voimme saada kosketuksen Jumalan valtakunnan runsauteen ja voimaan. Juuri sellaista ennenkokematonta voimaa nyt tarvitsemme myös ihmiskuntana, mikäli aiomme selviytyä vakavista ongelmistamme.  Työ köyhyyden ja ilmastonmuutoksen selättämiseksi tarvitsee muiden tärkeiden tasojen lisäksi hengellistä syvyyttä. Vasta sen avulla ihminen voi todella uudistua ja muuttaa ajatteluaan, asenteitaan ja elämänmuotoaan. Pohjimmiltaan muutos on kuitenkin armoa – mutta voin koettaa raivata elämässäni sille tilaa.

Tämän sunnuntain evankeliumissa vierasmaalainen äiti huutaa hädissään Jeesukselle: Armahda minua ja tytärtäni! Muista meitä! Jeesus meinaa tehdä suuren virheen ja kulkea naisen ohi. Sehän merkitsisi hänen omien periaatteidensa pettämistä, sillä evankeliumeissa pitkin matkaa Jeesus on vähät välittänyt ihmisten toistensa väliin rakentamista erottavista rajamuureista. Onneksi tämä nainen on sinnikäs. Hänen uskonsa on luottamusta siihen, että Jeesus voi häntä auttaa ja että Jeesus sen vielä tekee vaikka näyttää kulkevan pois. Jeesus havahtuu ja antaa naisen olla hetken opettajansa. Hän parantaa tyttären.

Usko tulee hyvin lähelle luottamusta. Vaikka en oman elämän vaikeissa vaiheissa näkisi tietä eteenpäin, siinä kädettömyyden tunteessa Jumala on jo läsnä.  Tai jos ilmastoahdistus iskee siksi, että nopea muutos toiminnassamme on välttämätön, mutta sitä ei näy – silloinkin koetan päästää irti ahdistuksen tunteesta ja antaa tilaa luottamukselle. Jumala voi. Tämän sunnuntain evankeliumissa eli ilosanomassa meitä muistutetaan siitä: Jeesus pystyi parantamaan tytön. Jumala voi auttaa.

Paastonaika on otollista aikaa kuulostella syvyyden kaipuuta sisimmässä. Työskentelen nykyään Enonkosken luostariyhteisössä, hiljaisen rukouksen ja retriittien talossa. Sielläkin muistamme Jeesusta myös rukouksen opettajana. Hän opetti rukousta, joka muuttaa ihmistä. Traditio eli kristillinen uskonperintö on muistamista, se tallettaa ennen meitä kilvoitelleiden Jeesuksen seuraajien viisaita kokemuksia siitä, mitä tarkoittaa rukouselämän syveneminen, oman ahtaan arkimielen eli egon pieneneminen ja kosketus kokonaisempaan, tyynempään mieleen. Tällainen mielenmuutos merkitsee kulkemista ahtaan portin läpi, mutta tuottaa sitten syvää sisäistä vapautta ja iloa. Näin kulki Jeesuksenkin matka: oli luovuttava paljosta rakkaasta matkalla kohti Jerusalemia, mutta matkan päässä odotti ilo, valo ja elämä.

Paastoaminen on sitäkin, että luovun iloiten jostakin sinänsä hyvästä, saadakseni tilalle jotain mittaamattomasti parempaa.

Muistolauseeksi mukaasi paaston matkallesi: Jumala kuulee kun huudat: Muista minua! Jumala voi ja tahtoo auttaa.

Jumalani, muista minua!