Mutta
Rukoushetki ArkistoPysäytä mielesi kiire. Lepää hetki Jumalan syvyyksiä pohtien.
Kun Jeesus eräänä päivänä seisoi Gennesaretinjärven rannalla ja väkijoukko tungeksi hänen ympärillään kuulemassa Jumalan sanaa, hän näki rannassa kaksi venettä. Kalastajat olivat nousseet niistä ja huuhtoivat verkkojaan. Jeesus astui toiseen veneistä ja pyysi Simonia, jonka vene se oli, soutamaan rannasta vähän ulommaksi. Sitten hän opetti kansaa veneessä istuen.
Lopetettuaan puheensa Jeesus sanoi Simonille: "Souda vene syvään veteen, laskekaa sinne verkkonne." Tähän Simon vastasi: "Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket." Näin he tekivät ja saivat saarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät. He viittoivat toisessa veneessä olevia tovereitaan apuun. Nämä tulivat, ja he saivat molemmat veneet niin täyteen kalaa, että ne olivat upota. Luukas 5: 1
Ihmisen mutta on usein selittelyä. Mutku –puhetta. Olisinhan minä muuten, mutta kun… mutta sitten kävi niin, että… mutku en minä jaksanutkaan…
Jumalan mutta on mahdollisuus. Mutta teen niin, kun sinä käsket. Siinä on lupaus, Jumalan kaikkivaltius, hänen mahdollisuutensa silloin kuin meidän inhimilliset mahdollisuutemme loppuvat.
Usein olemme samassa jamassa. ”Olemme tehneet työtä koko yön, emmekä ole saaneet mitään…” Missä meidän kykymme, voimamme, yrittämisemme loppuvat – siinä alkavat Jumalan mahdollisuudet.
Herra, suo minun nähdä, kuinka minun mutta-selitykseni muuttuu Sinun mutta-mahdollisuudeksi. Aamen
Jukka Salmisen konsertti luostarissa 10.6.