Martti Lindqvist lausui kerran radiohartaudessaan: ”Vanhemmiten huomaan, että poden omaa aikaani.” Minäkin huomaan, että poden. Tunnen joskus voimattomuutta monien ajan ilmiöiden edessä.

”Muistan yhden paljon sairastaneen naisen. Hänellä oli ollut minuutta kuormittava elämä. Kun kävin malleja pyytämässä, hän aina jutteli, että en mää taida” … Meni viikkoja ja nainen tuli. Taiteilijan sanoin, kävi jokin liikahdus. Kun Huovinen naulasi valmista taulua naisen huoneen seinälle, käytävältä kantautui hoitajan huomautus. Sää olet Inkeri hymyillyt viime aikoina enemmän.

”Nykyajassa nähdyksi tulemisen paikka täytyy ansaita. Pyrin tekemään uimaliikkeitä vastavirtaan. Jos en tekisi, maalaisin vain rikasta eliittiä.”

”Tarvitsemme sitä, että joku katsoo meitä ilman taputuksia tempuillemme. Elämä on saanut alkunsa rakastavasta katseesta ja siihen katseeseen se palaa.”