PIMEYDESTÄ VALOON
Rukoushetki ArkistoJumalan edessä mieleni hiljenee, hän antaa minulle avun. Psalmi 62:2
Kulkekaa niin kauan kuin teillä on valo, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joh 12: 35
Kynttilänpäivästä valo alkaa voittaa. Viimeisetkin jouluvalot kerätään pois. Mieli uudistuu. Toivo herää. Itse herään kuin talviunesta. Näen taas isot ja pienet asiat valon kautta. En enää synkkinä ja masentavina. Muutos minussa tapahtuu aina kynttilänpäivän aikoihin. Se on ihmeellistä. Se on armoa. Se on rakkautta.
Jumalan hymyilevien kasvojen alla kuulostelen, mitä minulle tapahtuu, jos alan unelmoida ja muistaa, mitä kaipaan. Avata ja raottaa sitä, mikä hautautui pettymysten, rutiinien ja kaiken kuormittavan alle. Tehdä tilaa sille, joka minussa etsii mahdollisuutta tulla nähdyksi, kuulluksi, esiin kutsutuksi.
Uskaltaisinko ajatella, että unelmillani on minulle asiaa?
(Irja Askola)