Hyvät ystävät,

Olemme kokoontuneet ihmettelemään ja kiittämään 20 luostariyhteisön toiminnan vuodesta. Hauras taimi on kasvanut kivikkoisessa maassa puskien vihreitä lehtiä. Jumalan lupaus ja siunaus kanssamme – missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän kanssaan. Suuruuden ideologia ei ole Enonkosken luostariyhteisöä kuvaava ajatus. Pienuudessa luostarilla on suuri merkitys todistuksena Jumalan kohtaamisen mahdollisuudesta ja suorastaan järisyttävä merkitys monille, joiden elämänpolku on kulkenut luostarin kautta. Toiminta on aktivoitunut, uusia vastuunkantajia on tullut mukaan toimintaan. Joukossamme on uusi luostariveli, joka haluaa tutustua luostarielämään paikan päällä luostarissa. Yhteisö on saanut uutta ja laajempaa kosketuspintaa rukouksesta ja hiljaisuuden viljelystä kiinnostuneiden keskuudessa rukoushetkitekstien julkaisemisen käynnistyttyä vapaaehtoisvoimin verkkopalvelussa ja mobiilisovelluksen kautta. Kokemuksemme mukaan luostariyhteisö on onnistunut välittämään ihmisille jotain Jumalan todellisuudesta ja tavoittanut kasvavan joukon Jumalan sanasta ravintonsa saavia. Paitsi hengellisiä hedelmiä, aktivoinut toiminta on tuottanut taloudellista vakautta ja mahdollistanut korjausten tekemisen kiinteistöön.

Hengellinen yhteisö

Toiminnallisia puitteita monin verroin tärkeämpi on hengellinen kokemus ja todistus Kristuksesta, jota luostariyhteisö voi välittää. Luostarin antaa tilaa ja puitteet Jumalan toiminnalle keskellämme ja hengelliselle kokemukselle. Kun parhaillaan valmistaudumme reformaation juhlavuoteen, voin todeta että luostariyhteisönä olemme ihan käytännössä toimineet reformaation hengessä kun olemme yhdessä pohtineet, mitä luostarin meidän aikanamme pitäisi olla ja miten se voi auttaa meitä kristittyinä toteuttamaan Jumalan kutsumusta elämässämme. Tehtävämme ei ole ylläpitää aikansa eläneitä malleja ja ihanteita vaan uudistua Pyhässä Hengessä ja löytää tehtävämme auttaa toisiamme elämään yhteydessä Jumalaan. Luostarin spiritualiteetti elää ja sitä ilmentävät ne 1800 ihmistä, jotka rukoilevat yhdessä Luostariyhteisön Facebook-sivun yhdistäminä tai ne lähes 800 seuraajaa ympäri maailmaa, jotka ovat yhteydessä Luostariyhteisöön Twitterin kautta. Luostarin rukous on kantanut meitä elämässämme ja koemme yhteenkuuluvuutta luostariin vaikka elämme ”maailmassa” ja käymme luostarissa ehkä vierailulla, osallistumassa luostaritapahtumiin ja talkootöihin. Meidän ’ulkojäsenten’ sitoutuminen toteutuu tällä hetkellä perisuomalaisesti kutsumuksena käytännön tuen antamiseen taloudellisen tuen, talkootyön ja tukiyhdistyksen jäsenyyden kautta

Elämämme kilvoittelijoina

Käytännön osallistumisemme kuvastaa pyrkimystä sisäisen hengellisen kutsumuksen toteuttamiseen, jota Jumalan palvelija Anna Kontula on hienosti tulkinnut.

”Elämässämme synti on mittatikku, joka näyttää olemmeko lähestymässä Jumalaa. Kilvoittelu, johon Jumala on meidät kutsunut on pyrkimystä lähestyä Jumalaa.  Se on elämänpolku, jonka päässä jossakin kaukana on Jumala. Polulla kulkee tikku-ukko horjuen ja poukkoillen siksakkia. – Kilvoittelu on sitä, että koetetaan pitää nenä Jumalaan päin. Eikä se onnistu. Siinä mennään monta kertaa päivässä ja tunnissakin pieleen. Sitten pitää vaan päättäväisesti kääntää uudestaan nenä oikeaan suuntaan..”

Yhteenkuuluvuus luostariyhteisössä tarkoittaa kilvoittelijan tien kulkemista yhdessä ja kutsuun ja lupaukseen ja kirkon tarjoamiin armonvälineisiin luottaen. Yhteys on toteutunut jo siinä, kun olemme käyneet keskusteluja luostariyhteisön merkityksestä ja tehtävästä. Luostariyhteisö tarjoaa kilvoittelijoille avoimen ja yksinkertaisen alttarin Pyhän Kolminaisuuden Kappelissa luostarissa Enonkoskella ja kokemuksen Jumalan läsnäolosta luostaria ympäröivässä ihanassa luonnossa. Koemme luostariyhteydessä suurta Jumalan siunausta, joka ei ole ollut meidän työmme tulosta vaan seurausta Herramme läsnäolosta keskellämme.

Luostariyhteisön rukouksessa elävä kilvoittelija voi olla vapaa ja hengellinen ihminen ilman korostettuja hengellisiä puheita ja ulkoisia tunnusmerkkejä. Kilvoittelumme on oman seurakunnan ja hiippakunnan – savolaisten ja suomalaisten ihmisten oloista ja nousta niistä elämän tunnoista, joiden kanssa luterilaisina kristittyinä elämme. Harvoin on hankikeli. Luostariyhteisö on toistensa puolesta rukoilevien heikkojen kilvoittelijoiden yhteisö joka kokoaa samalla matkalla olevia yhteen. Jumalan armosta pääsemme kulkemaan yhdessä toivon polkua, jolla kasvamme Jumalan lapsina. Jumala, pyydämme sinulta myös armoa jatkaaksemme vaellustamme sinun tahtosi mukaan. Tahdomme olla täysin sinun käytössäsi, jotta sinä voisit viedä eteenpäin ja toteuttaa sen rakkauden ja ykseyden suunnitelman, jonka olet ajatellut meitä varten.

Pellervo Kokkonen, puheenjohtaja