Tähtitaivaan alla
Rukoushetki ArkistoJumala pysäyttää yön pimeydessä.
Neh.9:6-7 ”Sinä yksin olet Herra, sinä olet tehnyt taivaan, taivasten taivaat ja tähtien joukot, meren ja kaiken mitä niissä on. Sinä annat kaikelle elämän. Kumartaen rukoilevat sinua taivaan tähtien joukot. Sinä olet Herra Jumala.”
Elämä sykkii myös näkymättömissä, ääntä pitämättä, jonka kuulisin tai havaitsisin. Se sykkii myös minussa ja kaikessa elollisessa.
Hiljaisena talvi-iltana, tähtitaivaan alla voin oivaltaa jotakin tuosta raamatuntekstistä. Oivallus on kuin tähdenlento.
Osaisinko olla vain ja katsella ja antaa ajatusten nousta mieleeni kokemani keskellä? Ehkä voisin silloin hitusen verran ymmärtää Luojani suuruutta ja hänen mahdollisuuksiaan toimia, minun ja meidän kaikkien rajoitetun ymmärtämyksemme keskellä elävien keskellä. Olenko minä sen oikeutetumpi kuin kukaan toinenkaan antamaan neuvoja kaiken elämän synnyttäjälle ja ylläpitäjälle?
Sinä Jumala olet luonut minut ja antanut minulle niin kuin kaikille luoduillesi elämän sykkeen ja sinä ylläpidät elämää minussa ja kaikissa elollisissa. Anna meille ymmärrys oivaltaa jotakin oleellisinta siitä, kuka sinä olet kaiken luoja ja luotujesi kaikkivaltias Isä. Anna meille kunnioittamisen tahto sinua ja kaikkea luotuasi kohtaan ja anna meille tahto suojella elämää itsessämme ja ympärillämme.
Messu luostarissa 13.2. klo 13.