Laulan tätä psalmin kertosäettä mielelläni ja usein kirkon jumalanpalveluksissa, tai muuten rukoushuokauksena eri yhteyksissä.

Rakastan ajatusta laskeutua polvilleni pyhän edessä, ja joskus polvistunkin konkreettisesti erilaisissa kirkkotiloissa. Jos tilanne ja sydän sen suo.

Tuntuu kuin rukous tavoittaisi itsessäni jotain syvempää, kun saan mahdollisuuden rukoilla myös kehollani Pyhää Jumalaa.

Syvältä kumpuava tarve huokaista, tai huutaa, rukouksia Kristukselle voisi olla joskus rehellisempää, jos antaisin ruumiini sanoittaa rakkautta, kunnioitusta, katumusta, uupumusta, toivoa tai toivottomuutta.

Tässä hetkessä polvistun tietäjien, paimenten ja kuusisiipisten turvallisessa seurassa. Monia tunteita ja kaipuita kehossani mukana kantaen.