Marraskuisena aamuna avaan ikkunan. Valo! Katson edessäni aukeavaa maisemaa ja hämmästelen sen kauneutta. Talven valkeasta lumivaipasta ei ole tietoakaan. Maisema kylpee valossa.

Koivukujan koivut piirtävät maahan valojen ja varjojen vuorottelun. Tuo valojen ja varjojen rytmi on kuin omasta elämästäni. Välillä valoa, välillä varjoa. Varjoissa luottamus siitä, että valo jälleen tulee. Valossa tietoisuus siitä, että välillä on varjojen vuoro.

Ulkoinen maisema kylpee tänään valossa. Mikä on sisäisen maisemani tila?