Vastavuoroisuuden oivallus
Rukoushetki ArkistoJumala, muista minua, osoita ikiaikaista laupeuttasi.
Mt.5:14-15 ”Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät isäänne, joka on taivaassa.”
Hyvien tekojen puhe ei ole vain sanoja ja lupauksia, vaan tarttumista työhön.
Enonkosken luostariyhteisössä vastuunkantajana toimimiseni vuosina minulle on erityisesti jäänyt mieleeni ne kohtaamiset ja päivät, jolloin luostariin saapui ystäviä, jotka hyvillä töillään kantoivat vastuuta mm. siivoten eri paikkoja luostarin sisällä ja ulkona, keittiössä eri tavoin vastuuta kantaen, käsityöpajassa talkoillen tai lahjoittaen kotonaan tekemiä käsitöitä, ohjaamalla talkoita tai kutsumalla ystäviään auttamaan tai musiikin ym. lahjoillaan. Avustavaa työtä on tehty myös eri tavoin muualta käsinkin kuin vain luostarista paikan päältä. Hyvien töiden jälki on ollut merkittävä.
Salaisuus on ollut vastavuoroisuudessa tehdyissä palvelun teoissa. Vieraanvaraisuus ja ystävällinen vastaanotto ovat arkisesti vaikuttaneet tahtoon palata uudelleen käymään. Tärkeänä toiminnan periaatteena on ollut se, mitä minä voin antaa, eikä vain mitä minä saan. Ilmainen, pyyteetön palvelutyö on ollut ytimessä. Jaettu ilo on ollut yhteinen ilo.
Jumala, anna meille hyviin tekoihin pyrkivä palveleva mieli. Opeta meille vastavuoroisuuden ja palvelun tahtoa, niin, että voisimme olla yhtä paljon antamassa, kuin vastaanottamassakin. Anna meille ymmärrys ja tahto tähän. Anna meidän nähdä ne kykymme ja taitomme, joilla voisimme auttaa ja tahtoa myös toimia ja mahdollisuutta myös olla vastaanottamassa niitä asioita, joita kipeiten tarvitsisimme. Anna kuulevat korvat ja näkevät silmät.
