Monta vuotta sitten sain lahjaksi pahvisessa rasiassa pienen kasvin. Sillä ei ole juuria, multaa tai muutakaan kasvualustaa. Se on hassun irrallinen, kuihtuneen ja kuolleen näköinen ruskea mykerö. Mutta joskus harvoin – viimeksi vuosia sitten - asetan tämän kuihtuneen näköisen suttukasan lautaselle pieneen vesitilkkaan. Siinä se herää eloon. Kasvi alkaa hitaasti avata itseään ja muuttua elinvoimaisen vihreäksi.  En oikeastaan ymmärrä, miten tämä on mahdollista.

Kasvi saa minut ajattelemaan kuolemaa ja ylösnousemusta. On niin paljon asioita, joita ihmisen järki ei ymmärrä ja silti, niin tosia asioita.